006 - laihdutus ?

Tuli tossa yksi kaunis aamu iltapäivä aamupalapöydässä puheeksi syömishäiriöt ja laihduttaminen, ja asia on vellonut mun mielessä sen verran että avaudun siitä nyt tänne.

Ymmärrän kyllä terveyssyistä laihduttamisen. On järkevää laihduttaa oman hyvinvointinsa takia, jos on lääkäreidenkin mukaan ylipainoinen, ja laihdutus voi auttaa vaikkapa kolesterolin tai verenpaineen hallinnassa. Harvan normaalipainon rajoissa tarvitsee kuitenkaan näitä asioita miettiä, enkä siitä syystä yleistä laihdutusvimmaa ymmärrä. Sinä, kauniin naisekkaan vartalon omistaja, joka puristelet vartaloasi katsellen muoti- tai naistenlehden langanlaihaa mallitypyä itseäsi moittien, miksi teet sen? 
Nykyään tuntee itsensä lähes väkisin lihavaksi mallimaailman vääristämän kauneusihanteen rinnalla ja media tunkee laihempaa elämää joka tuutista - täydellisiä malleja, ihmedieettejä ja tietenkin terveyttä edistävät laihdutustuotteet, aspartamiinipommit jotka ovat oikeaa tuotetta muutaman kalorin kevyempiä. Naistenlehden selaaminen pistää väkisin pyörittelemään omia vatsamakkaroitaan - olet liian paksu ollaksesi kaunis, vaikka normaalipainoinen oletkin.

 Naiset laihduttavat itseään ja muita naisia varten. Naiset tahtovat saada muiden naisten hyväksyntää näyttämällä hyvältä. On melko raaka totuus, että harva mies kiinnostuu naisesta jonka vyötärö on omaa käsivartta kapeampi. Se on naputettu ihmisen eläimellisiin piirteisiin, että kurvikas nainen on terve nainen, se pystyy synnyttämään lapsia ja siitä kiinnostutaan.

Ehkä se kuuluu ihmisen perusluonteeseen, että kaiken voi tehdä paremmin kuin muut - voi kävellä kilometrin pidemmän lenkin kuin naapurin emäntä tai voi olla vielä kauniimpi kuin paras ystävä. Miehet tuntuvat olevan enemmän sinuja itsensä kanssa - oma isänikin vaan nauraa kun kauluspaidan napit eivät menekkään kiinni tai vyöhön pitää tehdä yksi lisäreikä. ''Haa, pitää ostaa uusi paita''  ja se on sillä selvä, ja sitten lähdetän baanalle. Mikäli nainen ei mahdukkaan vanhaan mekkoonsa, kellahdetaan sängylle itkemään. Jos minä pusertaisin itseni edes vuoden vanhoihin vaatteisiin, muistuttaisin valasta makkarankuoressa. Vartalo muuttuu ajan mittaa, se on normaalia eikä sitä kannata pelätä.

 Jos median lisäksi kuuntelee huomautuksia omasta painostaan - vierailta, tutuilta, kavereilta, perheenjäseniltä - kyllä itsetunto laskee kummasti. Moni median mukaan ''lihava'' varmasti ajattelee elämän olevan yhtä taikaa jos mahdut koon 32 farkkuihin ja kaikki vaatteet näyttävät hyviltä - not. Monet vaatteet varmasti mahtuvat, mutta liha luun ja kankaan välissä näyttää hyvältä ja saa vaatteet istumaan.
Yksi hyvä ystäväni, jonka nimeä en nyt viitsi mainita, päivittelee usein olevansa aivan liian lihava ja kokeilevansa kaikenmaailman Nutrilett-diettejä, eikä minun sanallani tunnu olevan valtaa vaikka sanoisin tämän olevan kaunis ''Sä oot niin pieni, hyvä sun on sanoa ....''. Kyllä, olen pienikokoinen ja vaatekokoni on pienempi kuin muilla, mutta se johtuu tasan siitä, että olen myös lyhyt. Jos minut venytettäisiin 170 senttiseksi mittasuhteet säilyttäen, minunkin vaatekokoni olisi jotain aivan muuta kuin xs. Mun vatsa, perseestä puhumattakaan, ei ole litteä. Ystäväni sanoja lainaten omistan ''söpön pömppiksen''. Jalat mulla ottaa toisiinsa hiukan kiinni ja mulla on rintaliiveissä jotain muuta kuin pumpulia täytteenä - oon nainen, mulla on kurveja ja oon tästä aivan helvetin ylpeä.

Tahdon sanoa jokaiselle tätä lukevalle typykälle:
olet kaunis.

♥ Minty

 

 klik